Keskellä tuottavuuden, hyödyllisyyden ja tietoisuuden liikakasvua etsimme kytkentää arkaaiseen, ikiaikaiseen. Vanhan muistiinpalauttaminen kuuluu  uuden löytämiseen. Nykyisyytemme näkeminen tapahtui menneessä. Pohtiessamme tulevaisuuttamme täytämme elämällä myös menneen ilmiöt ja kuvat. Suhtautumisemme niihin muuttuu, näemme menneen nykyisyyden arvottamana.

 

Menneisyytemme on yhä läsnä kulttuurin esinemuodoissa, tajunnassa, alitajuisessa, taiteessa. Arkaainen ei

kulttuurin, tajunnan ja mielikuvituksen perusosana katoa elämästä. Se on aina läsnä sivilisoimisponnistusten, joukkotiedotusvälineiden ja tietokoneistumisenkin rinnalla.

 

Etsimme yhteyden uudelleenluomista, uudelleenkylvöä,

mahdollisuutta palata kulttuurin ja taiteen muokkaamisen ja uusintamisen alkuvaiheeseen.

 

Kaikkea yhdistävä aika virtaa sekä tulevaan että menneeseen, ja samalla lepää tässä hetkessä.